Maaliskuinen Tampere

Vierailin tässä hiljattain Tampereella. Ei ollut sinänsä reissukohteena itselleni harvinainen, sillä suunnalla tulee epäsäännöllisen säännöllisesti kyläiltyä, mutta oli tämä reissu kyllä omassa lajissaan poikkeuksellinen. Valokuvaamaankin pääsin. Tässä muutama tunnelmakuva maaliskuisesta Tampereesta.

Ovat melko harvinaisia kuvia minulta, en yleensä kuvaa kaupunkien keskusta-alueilla. Ei sillä, etteikö kiinnostaisi, olen vaan tavattoman ujo kuvaaja, enkä oikein osaa toimia kun tunnen olevani tarkkailun alla. Pitäisi kai vain opetella. Kotikaupungin keskustaakin on jo pitkään ollut tarkoitus mennä kuvaamaan.

Näitä Tampere-kuvia olisi ollut enemmänkin, mutten tällä erää jaksa/ ehdi istua koneella pidempään. Ja yksi kuva jostain syystä kääntyi siirtovaiheessa kyljelleen. Mikähän lie ongelma, ehkä selvitän toiste :)

Ihan pihalla

Ihan olin pihalla eilen, täsmällisemmin ilmaistuna takapihalla. Siellä alkavat kuvauskohteet käydä kyllä tosi vähiin, ei saa mistään muusta kuvaa kuin jäästä ja muutamista hassuista oksista. Hieman turhauttaa, kun ei ole ollut nyt mahdollisuuksia päästä minnekään kotipihaa kauemmas kuvaamaan valoisalla aikaa. Mutta eiköhän sekin aika taas koita, viimeistään kun päivät tästä pitenevät.

Mutta että sitä jäätä ja oksaa taas tarjolla, valitan.

Oksistossa alkaa kyllä jo selvästi jotakin pientä tapahtumaa olla havaittavissa. Näin makrokuvassa tapahtuma tosin näyttää suuremmalta kuin mitä todellisuudessa on.

Laitetaan samalla vaivalla kuvia myös tästä eräältä toiselta päivältä. Kuvauksen kohteet noudattelevat tasan tarkkaan samaa linjaa edellisten kanssa.

Katsotaan, jos ensi kerralla olisi vaikka jotakin muuta näyttää!

Makroviikko #95: jokin pieni esine

Jaahas, sainpa sittenkin jotakin aikaiseksi. Tovi meni taas miettiessä, millä kuvalla vastaisi tämän kertaisee makroviikko-haasteeseen, joka siis kuului "jokin pieni esine". Ongelmaksi ei muodostunut se, etteikö pieniä esineitä löytyisi: lapsiperheessä, jossa äiti ja lapset jakavat yhteisen hamstraamisinostuksen, pienistä esineistä ei ole pulaa! Ei kaikesta krääsämäärästä huolimatta ollut löytyä mitään sellaista pientä kuvattavaa, jonka koin itse mielenkiintoiseksi kuvattavaksi. Viimein löytyi jotakin, joka paremman puutteessa sai toimia valokuvamallina.

Tämä kapistus irtosi hiljan - uskokaa tai älkää - paidastani. Löytyi makuuhuoneen lattialta ja hetken aikaa kesti yhdistää esine oikeaan paikkaan. Nyt se ihmettelee tuolla, mikä tulevaisuus sitä odottaa. Kyllä en aio sitä paitani hajonneeseen kiristyssysteemiin enää tunkea, eläköön vapaana.

Numerokuvat #027: 16

Kova yritys on tosiaankin menossa, että saisi taas kuvausharrastusta aktiivisemmaksi tämän jonkinlaisen passiivisuuskauden jälkeen. Kävin siis läpi kuvaushaasteita ja numerohaasteen luku 16 jäi tiukasti mieleen. Jotain oli loihdittava, vaikkei mielikuvitus oikein suostunut yhteistyöhön. Mietin asiaa useamman päivän, kunnes tänään aamulla vastaus oli aamiaispöydässä nenän edessä. Kirjaimellisesti.

Kuvana aikas tylsä, mutta kriteeri täyttyy. Kuvasta ei tosin taida saada mitenkään laskettua, mutta kyllä niitä narsissikukkia siinä vaan 16 kappaletta keikistelee. Tämä ruukullinen pieniä aurinkoja ilmestyi edellä mainitulle pöydälle vasta eilen illalla äitini naistenpäivätoivotuksena. Näin kuvamuodossa toivottelenkin samojen pirteiden kukkien välityksellä oikein mukavaa naistenpäivää kaikille blogiini eksyville (naisille ja miehille)!